Hiuspohja on erikoistunut ihon alue, josta kasvaa hiuksia. Kuten muutkin karvat, myös hiukset kasvavat karvatupesta. Muun ihon lailla myös hiuspohjan iho on altis erilaisille ongelmille, kuten epätasapainolle, poikkeavuuksille, häiriöille ja sairauksille.

Hiuspohja suojaa aivoja, ei vain hiusten kautta, vaan myös koko pään lämpösäätelyn, auringonvalon suodattamisen ja liiallisen lämmönpoiston estämisen kylmässä ympäristössä. Hiuspohja on tiukasti sidottu aponeuroosiin, joka peittää kallon osana heikkoa sidekudosta.

Hiuspohja muodostuu pinnallisesta orvaskedestä, jossa on vähän pigmenttiä ja joka on hyvin suojattu valolta hiusten ansiosta sekä syvemmästä verinahasta, missä karvatupet ovat tiheässä. Näiden alla on vielä ihonalaiskudos. Kapillaarit kulkevat hiuspohjan läpi ja tuovat ravintoa hiuksiin veren kautta. Muita tärkeitä toimintoja suorittavat tali- ja hikirauhaset, jotka yhdessä talin ja hien kautta takaavat sekä hiuspohjan että hiusten suojan ja voitelun.
Jokainen karvatuppi on vastuussa talirauhasten toiminnasta. Hiusten erityispiirteet johtuvat talirauhasten toiminnan laajuudesta ja niihin liittyvät hiusten ongelmat voivat riippua myös tästä tekijästä. Jos talirauhaset ovat erittäin aktiivisia ja erittävät paljon talia, hiukset näyttävät rasvaisilta ja peittyvät helposti rasvaisesta eritteestä. Toisaalta jos talirauhasten aktiivisuus vähenee ja ne tuottavat vain vähän talia, hiukset ovat kuivat.  Orvaskesi koostuu neljästä erityyppisestä solusta, joista tärkein, keranosyyteistä koostuva, on jakautunut useille päällekkäin oleville soluriveille, jotka on jaettu viiteen kerrokseen; tyvikerros, piikkikerros, rakeinen kerros, läpikuultava kerros (vain kämmenissä ja jalkapohjissa) ja lopuksi karkeistettu kerros. Keranosyytit muodostuvat ja lisääntyvät syvimmässä osassa (tyvikerroksessa) ja sieltä ikääntymisprosessin jälkeen nousevat hitaasti kohti pintaa (noin 28 päivässä), jolloin ne tuottavat keratiiniproteiinia, jolla on erityinen vastustuskyky ulkoista aggressiota vastaan (saippua, öljyt, liuottimet, lämpö, kylmyys, näkyvä ja UV-valo, mikrobit, home, taudinaiheuttajat jne.)

Kuolleiden solujen irtoaminen pinnalta on yleensä näkymätöntä. Jos sen sijaan jostain syystä tiettyjen hiuspohjan ongelmien vuoksi muodostuu solumassoja (satoja tai tuhansia elementtejä), irtoaminen tulee näkyviin hiutaleina eli hilseenä. Joskus on vaikea erottaa, onko hiuspohja kuiva vai onko kyseessä hilse. Molempien oireet ovat samankaltaiset eli hilseilevä ja kutiava hiuspohja, vaikka kyseessä on kaksi eri tilannetta. Varsinaisen hilseen aiheuttaa liika öljy hiuspohjassa. Tämä ylimääräinen öljy aiheuttaa ihosolujen kerääntymistä ja irtoamista. On tärkeää analysoida hiuspohja, jotta sitä voidaan hoitaa oikein ja saavuttaa terve hiuspohja.

Hiuspohja kuivuu, kun iholla on liian vähän kosteutta; tällöin hiuspohjan iho ärtyy ja hilseilee. Usein jos hiuspohjan iho on kuiva, myös muiden kehon osien, kuten käsivarsien ja jalkojen, iho voi olla kuiva. Kuiva hiuspohja voi johtua myös kylmästä ja kuivasta ilmasta, kosketusihottumasta, joka johtuu reaktiosta hiuspohjaan levitettäviin tuotteisiin (esim. shampoo, muotoilugeeli, hiuslakka jne.) tai iästä, sillä iho usein kuivuu vanhemmiten. Hiuspohjan ja kehon ihosolut yleensä lisääntyvät, kun niitä tarvitaan enemmän, sen jälkeen ne kuolevat ja irtoavat. Hilse aiheuttaa hiuspohjan ihosolujen irtoamisen tavallista nopeammin.

Tärkein syy hilseeseen on seborrooinen dermatiitti, joka muuttaa ihon rasvaiseksi, punaiseksi ja hilseileväksi. Valkoiset ja keltaiset ihosolut irtoavat ja muodostavat hilseen. Seborrooinen dermatiitti voi olla kaikkialla, missä on talirauhasia, ml. kulmakarvat ja kainalot. Vauvoilla sitä kutsutaan ”kehtolakiksi”.
Hilseen aiheuttaa usein malassezia-niminen sieni, joka elää hiuspohjassa. Kuitenkin joidenkin kohdalla sitä on liikaa ja se saa ihosolut lisääntymään tavallista nopeammin. Malassezian lisääntyminen johtuu usein iästä, hormoneista tai stressistä. Likaiset hiukset eivät aiheuta hilseilyä, mutta hiusten peseminen liian harvoin voi aiheuttaa talin kertymistä ja sitä myötä ihosolujen irtoamista.

Kaisa Leppälä
Tuotekehityskemisti (DI)